Orvokki ja iiris hajuvesissa: puuterimaiset nuotit ja iononien kemia
Oletan, että enfleurage-tekniikkaa on kokeiltu lukuisia kertoja orvokin kukalle — 1800-luvulla laajasti käytetty tekniikka, jossa kukkia liotettiin puhdistettuun eläinrasvaan. Kun rasva oli kyllästynyt kukkien tuoksumolekyyleillä, hajuvesi erotettiin alkoholilla rasvasta pomadan absoluutin saamiseksi.
Tämä menetelmä on varmasti hylätty orvokin kukan osalta, todennäköisesti liian heikon tai kenties olemattoman saannin vuoksi — kuten kielon kukankin kohdalla.
Orvokin lehti sen sijaan on helpompi uuttaa haihtuvilla liuottimilla, mutta sen tuoksu on radikaalisti erilainen kuin kukan: orvokin lehden absoluutti tuoksuu vihreältä, intensiiviseltä, voimakkaalta, kasviselta ja lievästi heinäiseltä.
Orvokin historia ja legendat
Zeus, joka oli rakastunut Ioon, käski Maan luoda tämän kunniaksi kauneimman kukan: orvokin. Koska hän rakasti tätä kukkaa (muinaiskreikaksi: IOV tai Ion, josta nimi iononi tulee).
Napoleonia kutsuttiin joskus “Korpraali Orvokiksi”. Siitä tuli keisarillisen Napoleonin puolueen tunnus. Englannissa orvokin tuoksu oli yksi suosituimmista viktoriaanisella aikakaudella. Hyvettä edustavat orvokit yhdistetään usein yksinkertaisuuteen ja vaatimattomuuteen.
Kemia: iononien löytö (1898)
Tiemann ja Kruger onnistuivat vuonna 1898 iononin synteesissä, joka oli kemiallisen reaktion tulos — litsea cubebasta tai sitruunaruohosta eristetyn sitraalin ja asetonin välillä. Nämä iononit olivat arvokas lisäys 1900-luvun hajuvesihistoriaan.
Synteettinen alfa-iononi mahdollisti hajuvesimestarille orvokin kukan ja iiriksen tuoksun uudelleen luomisen sen pehmeän, kukkaisen, puuterimaisen luonteen ansiosta, sekä orvokkikaramellin maun hedelmäisen puolensa kautta. Iononien perheessä on kaksi isomeeriä: alfa ja beeta.
Iononeita sisältäviä hajuvesiä:
- Violette De Parme 1880
- Violette Ambrée 1890
- Prima Violetta Bourgeois 1890
- Vera Violetta (Roger Gallet) 1892
Metyyli-iononit
Hieman myöhemmin löydettiin metyyli-iononien synteesi. Metyyli-iononit ovat helpompia käyttää kompositiossa, ja niillä on monisäikeisempiä nuotteja: iirismäisempiä, pehmeämmin puuterimaisia kuin iononit. Metyyli-iononeilla on myös kolme isomeeriä: alfa, beeta ja gamma.
On olemassa myös perusaineita eli erikoisvalmisteita, jotka tuottavat orvokkiefektin:
- Parmanthème: kurkku- ja orvokkiefekti
- Iralia: erittäin iirismäinen metyyli-iononi
- Bouvardia
- Violettine
Sekä iononeita että metyyli-iononeita sisältäviä hajuvesiä:
- L’Origan (Coty) 1905
- L’Heure Bleue (Guerlain) 1912
- La Violette de Toulouse (Berdoues) 1936
- Violetta di Parma (Borsari) 1970
- Detchema (Revillon) 1953
- Masculin (Karl Lagerfeld) 1978
- Paris (YSL) 1983
- Eternity (Calvin Klein) 1988
- Trésor (Lancôme) 1990
- Tocade (Rochas) 1994
- Aimez Moi (Caron) 1996
- Verte Violette (L’Artisan Parfumeur) 2001
- Flower (Kenzo) 2000
- Lolita Lempicka 2004
- Insolence (Guerlain) 2006
- Florentina, Delacourte Paris 2016
Iiris: jumalten sanansaattaja
“Iiris on jumalten sanansaattaja, erityisesti Heran, jolle hän toi hyviä uutisia. Sinisillä iiriksillä on sama merkitys: hyvä uutinen, kun taas violetit iirikset antavat viestille romanttisemman sävyn.”
Iris Pallida vastaan Germanica
Iris Pallida, joka on italialaista ja tarkemmin toscanalaista alkuperää, on hajuvesiteollisuudessa halutuinta. Iris Pallidan voi (joka saadaan juurakosta eli risoomi) on erittäin kallista, sillä sen arvokkaan tuoksun saaminen vaatii noin kuusi vuotta. Iris Germanica, toinen kasvilaji (Marokko), tuoksuu täysin eri tavalla kuin Pallida, ja henkilökohtaisesti arvostan sitä vähemmän.
Se on yksi hajuvesiteollisuuden kalleimmista raaka-aineista ja yksi suosikkiraaka-aineistani.
- Iris Pallida -voi (pidetään esanssin kaltaisena) = noin 12 000 euroa kilolta.
- Iris Pallida -absoluutti: noin 120 000–140 000 euroa kilolta — erittäin vähän käytetty kohtuuttoman hintansa vuoksi.
Ironit: iiriksen sielu
Samassa tuoksuperheessä kuin iononit ja metyyli-iononit löytyy ironi, yksi iiriksen luonnollisista ainesosista ja siksi huomattavasti kalliimpi. Se on poikkeuksellinen tuote — voitaisiin sanoa, että se on iiriksen sielu. Esanssi sisältää sitä jopa 15 %. On olemassa myös synteettisiä ironeja: alfa, beeta ja ironal.
Iononit ja metyyli-iononit yhdistyvät kauniisti vielä iirismäisempien nuottien kanssa: luonnollisten tai synteettisten ironien tai iiris-absoluutin kanssa. On tärkeää huomata, että iiriksen esanssi eli konkreetti saadaan juurakosta eikä kukasta.
Erittäin iirismäisiä nuotteja sisältäviä hajuvesiä:
- Après l’Ondée (Guerlain) 1906
- Iris (Jacques Fath) 1947
- Iris Silver Mist (Lutens) 1994
- L’Infusion d’Iris (Prada) 2007
- Florentina, Delacourte Paris 2016
Kiitokset Maurice Roucelille, hajuvesimestarille jota ihailen suuresti — yksi harvoista kemistin taustan omaavista hajuvesimestareista, jonka kanssa kehitin Guerlainin tuoksut L’instant ja Insolence sekä Valkyrie.
Hän inspiroi minut kirjoittamaan tämän artikkelin erittäin yksityiskohtaisen ja teknisen iononi-luentonsa jälkeen — monimutkainen aihe, jonka olen yrittänyt välittää yksinkertaisemmin ja toivon onnistuneeni siinä.
